Mielialahäiriöt

Mielialahäiriöt jaetaan masennushäiriöihin eli depressio ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön eli bipolaarihäiriö (tunnetaan myös maanis-depressiivisyys).

 Masennus on nykyään yleisimpiä työkyvyttömyyden aiheuttajia. Masennustiloja on useampia, ja yleisimpiä niistä ovat lievä, keskivaikea ja vaikea sekä psykoottinen masennus, pitkäaikainen eli dystymia ja toistuva masennus, naisilla yleisimmin synnytyksen jälkeinen masennus (tosin myös miehetkin voi kärsiä tästä) ja vuoden aikaan liittyvä masennustila (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Kanerva – Seuri – Shubert 2010: 201).

Molemmille häiriöille tyypillisiä ovat muutokset tunnetilassa ja toimintakyvyssä. Mieliala saattaa heilahdella ääripäästä toiseen vaikeasta masennuksesta vallattomaan maniaan. Depressio eli masennustila ja kaksisuuntainen mielialahäiriö tulee erottaa toisistaan niiden lääkehoidon erilaisuuden vuoksi ja sen vuoksi, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön akuuttivaihe tulisi hoitaa erikoissairaanhoidossa (Noppari – Kiiltomäki – Pesonen 2007:52).

Masennuksessa mieliala on jatkuvasti alhainen ja huono sekä mielihyvää on vaikea saada lähes mistään, toisin kuin kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, jossa on vaiheita maniasta depressioon.

Masennus voi myös toimia oireena jostain somaattisesta sairaudesta kuten haimasyövästä, munuaissairauksista, sydän- ja verenkiertoelinten sairauksista, keuhkokuumeesta, AIDSista tai jopa mononukleoosista. Myös yksipuoliseen ruokavalioon ja kilpirauhasen toiminnan häiriöihin voi liittyä masennusta. (Naukkarinen, 1998: 61) Tämän takia olisikin tarpeellista sulkea masennusta diagnosoitaessa somaattisen sairauden mahdollisuus pois asianmukaisten tutkimusten avulla.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet:

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön eri vaiheita/jaksoja ovat Mania, masennusjakso, sekamuotoinen jakso ja hypomaaninen jakso. Manialla tarkoitetaan mielialan nousua korostuneesti, energiatason huomattavaa nousua, touhukkuutta, itsetunnon kohoamista ja tunnetta, että pystyy mihin vain eli ns. ’’suuruudenhulluus’’. Maniaa voi luonnehtia termillä ’’aivomyrsky’’ (Hyvärinen, 2017).

Oireina ovat mm. yliaktiivisuus, ärtyneisyys ja aggressiivisuus, normaalia suurempi uhkarohkeus ja hyvin kiihtynyt ajatustoiminta ja vastuuton käyttäytyminen. Manian kesto vaihtelee viikosta kuukausiin. Maniaan voi liittyä myös psykoottisia oireita, kuten aistinharhoja ja harhaluuluoja.

Hypomania tarkoittaa lieväasteista mielialan nousua, ja se on maniaa lievempi muoto. Oireina ovat myös toimeliaisuuden lisääntyminen, levottomuus (varsinkin fyysisesti), puheliaisuus, seksuaalisuuden korostuneisuus, vastuuttomuus rahan käytössä, unen tarve vähentynyt muutamiin tunteihin. Kesto on noin viikoista kuukausiin.

Sekamuotoisessa jaksossa mania- ja masennusoireet voivat esiintyä nopeasti vuorotellen tai yhtäaikaisesti, ja eri vaiheita voi esiintyä saman vuorokauden aikana.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö jaetaan kahteen eri alatyyppiin, joita ovat:

•  I-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka sisältää manian ja masennuksen vaihtelua sykleittäin. Myös sekamuotoiset jaksot sisältyvät tähän
•  II-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa hypomania eli lieväasteinen vauhdikkuus ja masennus vuorottelee (Kuhanen yms. 2013:207- 208, Noppari – Kiiltomäki – Pesonen 2007: 65-66).

Masennuksen oireet:

Masennus on todella monimuotoinen mielenterveyshäiriö, joka laskee elämänlaatua ja toimintakykyä melkeinpä enemmän kuin monet ruumiilliset sairaudet (Riihimäki ym. 2010: 9). Masennuksen puhkeaminen nuorella iällä saattaa merkittävästi haitata opiskelua, työelämään siirtymistä ja hyvän työuran luomista. Masennukseen sairastuu keskimäärin 10–15 % ihmisistä. Alttiuteen vaikuttavat mm. perinnölliset tekijät, lapsuuden aikaiset ja ajankohtaiset ristiriidat ja menetykset sekä pettymykset.

Masennuksen keskeisiä oireita ovat masentuneisuus, surullisuus, ärtyneisyys, tyhjä mieliala ja alentunut kyky tuntea mielihyvää tai mielenkiintoa juuri mihinkään. Muita oireita voi lisäksi olla unettomuus, väsymys, laihtuminen tai painonnousu, keskittymiseen ja muistiin liittyvät vaikeudet, liikkeiden hidastuneisuus tai levottomuus, seksuaalinen haluttomuus, arvottomuuden ja toivottomuuden tunne sekä kaikkein vakavimmissa tilanteissa itsemurha-ajatukset. (Huttunen, 2016). Tyypillisiä oireita ovat myös vääristymät ajatusmaailmassa kuten epärealistinen synkkyys ja toivottomuus, epärealistinen syyllisyyden tunne, inho ja viha omaa itseään kohtaan, joka saatetaan kohdistaa toisia kohtaan (Hyvärinen, 2017). Masennus voi olla oireiltaan myös psykoottinen, mutta tällainen harha-aistimusoireilu on harvinaisempaa.

Masennusta voi olla myös piilodepressiona (maskeerattu depressio), jolle tyypillistä on, että ulkopuolelle kaikki näyttää aurinkoiselta, mutta sisällä on pelkkää sysimustaa pilveä ja rankkasadetta.

Masentunut potilas ei välttämättä koe itseään masentuneeksi oireilusta huolimatta; yli puolet potilaista eivät tunnista omaa masennustaan. (Naukkarinen, 1998. 61)

Masentuneen potilaan hoitotyö

Yhteiskunnallisesti masentuneisuutta pidetään merkittävänä terveysongelmana, ja yleisimpänä työkyvyn laskun aiheuttajana (Noppari – Kiiltomäki – Pesonen 2007:53, Kuhanen yms. 2013: 205). Toistuvat masennusjaksot ja pitkittyvä masennus ovat yleinen syy ennenaikaiselle eläkkeelle jäämiselle (Huttunen 2016). 

Masennus olisikin tärkeää tunnistaa ajoissa, ja hoitoon tulisi hakeutua ennen kuin se pahenee. Moni masentunut kuitenkin jättää hakeutumatta hoitoon, koska ongelmaa ei kehdata myöntää ja pelätään, että saadaan heikon ja laiskan ihmisen leima.

Masennuksen tunnistaminen voi olla hankalaa terveydenhuollossa, koska useasti potilas valittaa fyysisiä kipuja, ja kierrellen valittaa pahasta olostaan. Lisäksi on haastavaa tunnistaa, onko potilas oikeasti masentunut, vai onko kyseessä vain normaalia mielialan vaihtelua. 

Hoitaja voi antaa potilaalle täytettäväksi mielialakyselyn, jolla voidaan koittaa kartoittaa potilaan mielialan tilaa. Masennus- ja mielialakyselyitä löytää internetistä esimerkiksi seuraavista linkeistä:  
https://www.paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/mieliala/mielialakysely-rbdi (mielialakysely), 
 https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx (masennuskysely), 
 https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/GDS.aspx (myöhäisiän masennusseula). Erilaisia ja eri elämäntilanteisiin sopivia masennusseuloja ovat BDI, DEPS sekä EPDS.

Hoitohenkilökunnalla tulee olla valmiudet tunnistaa masennus ja osattava ohjata, seurata ja tukea potilasta psykososiaalisesti. 

Perusterveydenhuollossa on mahdollista hoitaa lievät ja keskivaikeat masennukset, kun taas vaikeat masennukset olisi syytä hoitaa erikoissairaanhoidossa mm. itsemurhavaaran vuoksi (Kuhanen yms. 2013:209).

Masennusta hoidetaan yksilöllisesti ja hoito suunnitellaankin niin. Aluksi potilaan oireet (potilaan tuntemat tunteet, kuten tyhjyys, epätoivo ja kaiken merkityksettömyys yms.) ja elämäntilanne selvitetään. 

Masentuneen hoidossa jatkuvuus ja luottamuksellinen hoitosuhde ovat ensisijaisia asioita. Masentunut ihminen kokee itsensä arvottomaksi ja riittämättömäksi, joten hoitajan täytyy osata välittää potilaalle tunne välittämisestä, luottamuksesta sekä arvostuksesta. Potilasta täytyy osata rohkaista sekä tukea ilmaisemaan tunteitaan, ajatuksiaan sekä mahdollisia väärinymmärretyksi tulemisen kokemuksia. 

Hoitajalta pitäisikin löytyä empatiaa ja rohkeutta masentuneen ihmisen kuuntelemiseen. Masennuksen aiheuttaman pessimismin tilalle on hyvä koittaa luoda optimismia esimerkiksi tekemällä tulevaisuudelle tavoitteita sekä päämääriä. 

Hoidossa koitetaan muuttaa ihmisen näkemystä itsestään positiivisempaa kohti, mihin tarvitaan tälle prosessille haitallisten psykologisten käytösmallien tunnistamista ja korjaamista. 

Hyvä työkalu parantumista kohti voi olla esimerkiksi mielialapäiväkirja, johon kirjataan ylös masennuksen tunnetta laukaisevia/lisääviä tekijöitä päämääränä tunnistaa ja käsitellä nämä tekijät.

Masennuksen hoidossa käytetään myös psykoterapiaa yhdessä lääkehoidon kanssa. Psykoterapiamuotoja ovat interpersonaalinen psykoterapia, käyttäytymisterapia, kognitiivinen terapia, perheterapia sekä intensiivinen psykoanalyyttinen psykoterapia.

Tässä kerromme hyvin lyhyesti masennuksen lääkehoidosta siihen perin pohjin ohjaamatta, sillä koemme tärkeämmäksi syventyä hoitajan ja potilaan välillä tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja hoitotyön muotoihin.   

Masentuneen potilaan lääkehoidossa käytetään trisyklisiä masennuslääkkeitä, SSRI-lääkkeitä, SNRI-lääkkeitä, mianseriinia ja mirtatsapiinia, tratsodonia, moklobemidiä (MAO-inhibiittoreita), reboksetiinia, bupropionia, agomelatiinia sekä vortioksetiinia. 

Jos ihmisellä on psykoottistasoinen masennus, on mahdollista määrätä masennuslääkkeen rinnalle myös antipsykoottinen lääke hoidon alussa. Trisykliset lääkkeet (amitriptyliini, doksepiini, klomipramiini, nortriptyliiini, trimipramiini) ovat masennuslääkkeistä vanhimpia ja vaikutukseltaan sedatiivisia. SSRI-lääkkeet (essitalopraami, fluvoksamiini, fluoksetiini, paroksetiini, sertraliini, sitalopraami) ovat selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä ja niitä käytetään masennuslääkkeistä useimmiten. SNRI-lääkkeet (duloksetiini, venlafaksiini, milnasipraani) estävät sekä serotoniin että noradrenaliinin takaisinottoa ja niiden haittavaikutukset ovat vähäisiä. 

Yleisesti masennuslääkkeiden teho alkaa hitaasti, 2-4 viikon kuluessa kuurin aloittamisesta. (Huttunen, 2004: 86-90)

Todella vaikean masennuksen hoidossa saatetaan käyttää myös sähköhoitoa.

 

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitotyö

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä oireenmukainen hoito (manian hoito, depression hoito). 

Hoidossa yleensä yhdistyy lääkehoito sekä psykososiaaliset hoitomuodot. 

Psykoedukatiivsella työskentelyllä sekä lääkityksellä saadaan hoitoon tehokas vaikutus (Kuhanen yms. 2013:221).

Hypomaanisessa vaiheessa hoito yleensä avohoidossa, jolloin seurataan potilaan vointia ja lääkehoitoa.

Maaninen vaihe vaatii yleensä erikoissairaanhoitoa (suljettua osastohoitoa). 

Maanisen hoidossa tärkeää on pitää virikkeet mahdollisimman pienenä, koska pienikin virike voi pitää maanisuutta yllä. Hoitajalla on iso rooli kaksisuuntaista mielialahäiriö-potilasta hoitaessa, juurikin vauhdikkaan manian ja sitä seuraavan depression hoidossa. 

Hoitajalta vaaditaan empaattisuutta, luottamuksellisuutta, rauhallinen, ymmärtäväinen ja ennen kaikkea rohkeutta pystyä rajaamaan maanisen potilaan ’’toilailut’’ (Hyvärinen, 2017). 

Manian akuutissa vaiheessa keskitytään tasoittamaan mielialaa ja pyritään korjaamaan unirytmiä (Kuhanen yms. 2013: 219). 

Manian mennessä ohi aletaan hoitamaan masennusta aiemmin käsitellyin keinoin. Masennuksen tullessa kuvioihin itsemurhariski kasvaa, koska silloin potilas joutuu kohtaamaan mielessään manian aiheuttamat tuhot, ja tässä vaiheessa potilas tarvitsee tukea ja kannustusta erittäin paljon sekä tunteen ettei hän joudu yksin kohtaamaan aiheuttamaansa sotkua.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito on hankalaa, koska potilas tuntee sairauden koko elämänsä mittaiseksi ja sen vuoksi hoitoon sitoutuminen voi olla heikkoa (Kuhanen yms. 2013:220-221).

Loppuun video masennuksesta, jonka katsoimme oppitunnilla. WHO (World Health Organization) on tehnyt videon. 

Netistä löytyy lukuisia videoita masennukseen liittyen, mutta tämä video on todella hyvin tehty ja se on erittäin vaikuttava, joten eipä tähän muutakaan viitsinyt laittaa.

https://www.youtube.com/watch?v=XiCrniLQGYc

Lähteet:

Haarala, Maria – Jääskeläinen, Anne – Kilpinen, Nina – Panhelainen, Maija – Peräkoski, Hannele – Puukko, Outi – Riihimäki, Kirsi – Sundman, Merja – Tauriainen, Pia. 2010. Masennuksen hoito perusterveydenhuollossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Hyvärinen, Kari. 2017. Opetusdiat. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla. 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro Oy.

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla. 2013. Mielenterveyshoitotyö. Sanoma Pro Oy, Helsinki.

Noppari, Eija – Kiiltomäki, Aliisa – Pesonen, Arja. 2007. Mielenterveystyö perusterveydenhuollossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi.