Päihdehäiriöt

’’Miks sä et juo? Eikö muijas anna sun juoda vai ootko tullut uskoon?’’

’’Hyvä tyyppi mennyt pilalle, kun ei juo enää viinaa’’

’’Luuleeko se olevansa jotenkin parempi ihminen, kun ei enää ryyppää’’

Edellä mainitut kommentit ovat yleisiä silloin kun joku henkilö ei halua käyttää alkoholia syystä tai toisesta. Suomessa alkoholin käyttö on niin yleistä ja normaalia sekä alkoholin käyttöä pidetään hyväksyttävänä ja arvostetaan juomista, ettei monikaan nykyään näe siinä mitään ongelmaa, vaikka joisi 6 pulloa päivässä ja joka viikonloppu pe-su menee humalassa toikkaroidessa ja jos viettää esim. tipatonta tammikuuta, niin sen jälkeen itsensä pitää palkita tolkuttomalla humalalla.

Päihteet ovat aineita, joita nautitaan niiden tuottaman mielihyvän tai huumaavan vaikutuksen takia, tai molempien. Yleistä on myös, että päihteillä turrutetaan omaa pahaa oloa taikka ahdistusta. Yleisimpiä käytettyjä päihteitä ovat alkoholi ja tupakka, varsinkin nuorilla, muita päihteitä ovat huumaavat aineet (huumeet, tietyt sienet, liimat yms.). Päihteet useimmiten aiheuttavat riippuvuutta (addiktio) ja riippuvuus ilmenee siten, että tietyllä käytettävällä aineella, asialla tai toiminnalla haetaan nopeaa tyydytystä tai mielihyvän tunnetta. (Mielenterveystalo).

Päihdehäiriöt ja muut mielenterveyshäiriöt kävelevät monesti käsi kädessä ja mielenterveyshäiriöille onkin tyypillistä alkoholin/ huumaavien aineiden suurkulutus.

Päihdekokeilut alkavat yleensä varhaisnuoruudessa, suomalaisilla 12 - 13 vuoden iässä, ja käyttötottumukset vakiintuvat nuoruudessa (Marttunen – Pahlen. 2013). Päihdehäiriö alkaa yleensä kehittyä 14-15-vuotiaana. Päihdehäiriöstä puhutaan silloin, kun päihteet alkavat hallita elämää (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2014).

Tässä hyvä animaatio siihen miten päihteet vaikuttavat aivoihin. Animaation on toteuttanut hollantilainen Jellinek-instituutti: 

https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/animaatiot/paihteet-ja-aivot-animaatio

Päihdehäiriön oireet

Päihteiden käyttö muuttuu oireelliseksi silloin kun halu käyttää päihteitä on toistuvaa ja pakonomaista sekä niiden käyttö on jatkuvaa haitoista huolimatta. Käyttö on lisääntynyt ja sitä ei voi enää kontrolloida sekä päihteet ovat elämän keskiössä. 

Päihteitä tarvitaan yhä suurempia määriä, jotta aikaisemmin saatu päihtymystila saavutettaisiin. Tähän vaikuttaa sietokyvyn kasvu eli toleranssi.

Päihdehäiriöstä voidaan myös puhua, kun päihteet aiheuttavat toistuvasti kyvyttömyyttä suoriutua velvoitteista ja ’’normaalista’’ elämästä, kuten koulusta, kotielämästä, ihmissuhteista ja/tai työstä, tosin aina ko. asiatkaan eivät häiriinny vaan pystyttään pitämään kulisseja yllä. 

Tyypillistä päihdeongelmaiselle on se, että ei itse huomaa ongelmaansa tai myönnä että päihteiden käytöstä on muodostunut ongelma.

Useasti myös päihdehäiriöt altistavat lain rikkomiselle, kuten pahoinpitelyille.  (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2014, Partanen – Holmberg – Inkinen – Kurki – Salo-Chydenius.2015:63).

Päihdehäiriön hoitotyö

Päihdehäiriöistä ensisijaisesti hoidetaan avohoidossa, mutta vakavia häiriöitä erikoissairaanhoidossa.

Hoitosuhteen alussa potilaan kanssa tulisi määritellä mikä on hoidon riittävän hyvä lopputulos, eli onko tavoitteena kohtuukäyttö, vai täysraittius. Potilaalle on annettava tietoa, neuvoa ja tukea päihdehäiriön hoitoon.

Potilaan tulisi itse ymmärtää oma päihteidenkäyttö ja siihen liittyvät asiat, ja keinot kuinka hän pystyy hillitsemään itsensä tilanteissa, joissa houkutus päihteille on suuri. 

Hoitosuhteen tulee olla vuorovaikutuksellinen yhteistyösuhde, jonka on tärkeää olla luottamuksellinen, muutosta edistävä ja kannustava. 

Potilaan itsensä on sitouduttava hoitoonsa ja sen edistymiseen, jotta hänen toipuminen voi alkaa. Hoitotyötä ja sen prosessia tulisi arvioida tasaisin väliajoin, jolloin nähdään, onko muutos edistynyt esimerkiksi päihteidenkäytön vähentymisenä, elämänhalun lisääntymisenä, sosiaalisten suhteiden parantumisena.

Hoitajalla tulisi olla hyvät vuorovaikutustaidot ja hänen tulisi olla kiinnostunut potilaan paranemisesta sekä hänen tulisi osoittaa se, että hän luottaa potilaan selviytymiseen koska se voi olla potilaalle suuri voimavara ja paranemista edistävä tekijä.

Päihteiden käyttöön ja riippuvuuksiin liittyy usein masentuneisuutta, jota päihteidenkäyttö vain voimistaa. 

Päihteiden käytön lopettamisen jälkeiset vieroitusoireet saavat aikaan voimakasta ahdistusta ja masennusta, jonka takia onkin syytä tukea potilasta ja hoitaa masennusta päihdehäiriön ohella (Partanen – Holmberg – Inkinen – Kurki – Salo-Chydenius.2015:218- 225).

Pohdinta

Päihdeongelmat ovat varmasti monelle paljon tutumpia kuin mielenterveysongelmat, koska päihteiden liiallinen käyttö ja sillä rehvastelu on Suomessa normalisoitu asia. 

Siitä kirjoitetaan hassunhauskoja juomalauluja, jotka kapuavat soittolistojen kärkeen ja tekevät kaatokänniin asti ryyppäämisestä iloisen ja tavoiteltavan tilan. Silloinhan ne ainoat hauskat tarinat syntyvät, eikä ihmisellä varmasti voi olla rikasta sosiaalista elämää jos ei juokse kaljalasi kourassa baarista toiseen. Puheenaihe on kuitenkin päihdeongelmaisille ihmisille usein arka paikka ja edellä mainitun kaltaisia lauluja ja alkoholin ihannointikulttuuria usein halveksitaan päihdeongelmasta toipuneiden piirissä.

Meillekin on tullut vastaan elämiemme aikana päihdeongelmista kärsiviä ihmisiä, myös hoitotyössä. Riippuvuutta on saattanut olla välillä vaikeaa käsitellä, kun ei itse ole samaa riippuvuuden tunnetta kokenut. Välillä on jopa turhauttanut ja tehnyt mieli esimerkiksi alkoholiongelmasta kärsivälle läheiselle sanoa, että etkö sinä nyt vain voi olla ostamatta sitä pulloa tai vaihtoehtoisesti vain juoda alkoholitonta olutta tai viiniä. Läheisen näkökulmasta on raastavaa katsoa, kun toinen aiheuttaa erinäisillä aineilla itselleen vahinkoa eikä myönnä ongelman olemassaoloa.

Ammatillisesta näkökulmasta täytyisi kuitenkin löytyä uskoa ja ymmärrystä päihdeongelmaisen hoitamiseen. Hoitajana pitää osata varautua realistisesti siihen, että hoito ei aina varsinkaan ensimmäisellä kerralla onnistu eikä vika ole silloin välttämättä hoidon laadussa. Jotkut eivät saa ikinä päihdeongelmaansa kuriin. Hoitajalla pitäisikin olla ammatillisuutta ja kypsyyttä kohdata päihdehoitotyöhön liittyvät haasteet ja selvitä niistä ilman epätoivoon vaipumista. Niin kuin AA-kerhossakin käytetään Tyyneysrukouksen värssyä "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan", tulisi ehkä hoitajienkin pitää tämä sanoma mielessään.                                                                                                                

Lähteet:

Marttunen, Mauri – Pahlen, Bettina von der. 2013. Päihdehäiriöiden kehittymistä voidaan ehkäistä. 2013;129(19):2051-6. Duodecim. Verkkodokumentti. <http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2013/19/duo11263>.

Nuorten päihteiden käyttö ja päihdehäiriöt. 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti.

<https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/lasten-ja-nuorten-mielenterveys/nuorten-mielenterveys/nuorten-paihteiden-kaytto-ja-paihdehairiot>.

Partanen, Airi – Holmberg, Jan – Inkinen, Maria – Kurki, Marjo – Salo-Chydenius, Sisko. 2015. Päihdehoitotyö. Sanoma Pro Oy, Helsinki

Päihdeongelmat. Mielenterveystalo. Verkkodokumentti.
<https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/paihdeongelmat.aspx>.