Itsearviointi

Sami:

Tekstien kirjoittaminen tuki paljon omaa oppimista mielenterveys- ja päihdehoitotyön saralla. Hoitotyöstä jäi hyvin mieleen se kuinka paljon hoitaja käyttää omaa persoonaansa hyväkseen, eikä esimerkiksi tukeuduta pelkkiin lääkkeisiin ja niiden oireita lievittäviin vaikutuksiin.

Seuraavaan listaan ns. highlighteja mitä itse opin tekstien kirjoittamisesta.

Ensimmäinen blogitekstimme käsitteli hoitotyön auttamismenetelmiä, josta sain työkaluja mt- potilaan kohtaamiseen.

Psykoosista opin sen, että se voi tulla kenelle vain, vaikkei siihen olisikaan taipumusta, kun taas skitsofrenia on usein perittyä.

Mielialahäiriöistä kaksisuuntainen mielialahäiriö oli itselleni jo entuudestaan tuttu, koska olen kahdesti nähnyt sen lähipiirissäni alusta loppuun, mutta sen opiskelu vahvisti niitä havaintoja, jotka tein jo silloin ko. oireesta. Masennus on melko tuttua koska lähipiirissä sitä on keskivaikeana, ja onneksi eri medioissa on nykyään tartuttu aiheeseen. Kurssilla masennuksesta annettiin hyvä esimerkki siitä, että masentunut ei välttämättä vastaa heti kysyttäessä, vaan vastaamisen voi mennä pitkäkin tovi ja tämä taas vaatii hoitohenkilökunnalta pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta.

Persoonallisuushäiriöistä uutena asiana tuli se, että niitä ei voi hoitaa lääkkeillä juurikaan vaan silloin hoidetaan toista näkyvää oiretta kuten masennusta. Ja myös se, että miten monta eri häiriötä on, tuli uutena asiana.

Päihdehäiriöt aiheena on erittäin tuttu koska lähipiirissä on päihdehäiriöisiä, suurimmaksi osaksi alkoholisteja. Päihteiden kirjoittamisessa oppia tuli eniten sen hoitotyöstä.

Itsemurha ja sen hoitotyö aiheena on kiinnostava, koska itseäni kiinnostaa se, että miten henkilö kokee itsemurhan olevan se ainoa ratkaisu ja tekstissämme käsittelimme lyhyesti sitä.

Tekstien myötä sain tietoa ja varmuutta tulevaan mielenterveystyöhön, joiden ansioista luulen, että eri oireiden tunnistaminen sekä hoito ovat helpompaa ja uskallan nyt käyttää omaa persoonaani enemmän opiskelija-minän sijaan. Mielestäni tekstien myötä sain hyvin teoreettista tietoa mielenterveyshoitotyöstä, työharjoittelu antaa sitten ne käytännön tiedot ja syventää teoreettista osaamista.

Tekstien kirjoittaminen ja tiedon etsiminen sujuivat hyvin meiltä molemmilta ja pelasimme hyvin yhteen. Melkein jokaiseen aiheeseen tekstiä olisi löytynyt vieläkin lisää, mutta koska kyseessä on blogi, niin siksi yritimme pitää sen mahdollisimman lyhyenä. Välillä haasteena tekstin kirjoittamiselle meinasi olla oma elämäntilanteeni, jonka vuoksi en pystynyt niin usein ja nopeasti kirjoittamaan.

Mielestäni omana vahvuutenani on se, että pidän kirjoittamisesta todella paljon, mutta taas heikkoutena on se, etten osaa kirjoittaa tekstiä niinkään vapaamuotoisesti, vaan ennemmin kirjoitan ns. kirjallisesti/ kirjakielellä.

Mielestäni blogi näyttää hyvältä, ja olen kaikin puolin tyytyväinen siihen. Blogiin on hyvä palata aina kun tarvitsee muistella kirjoitetuista aiheista.


Vera:

Kurssi oli mielenkiintoinen ja sain siitä paljon irti. Pohjalla minulla oli käytynä Lasten ja nuorten mielenterveystyö sekä Päihdehoitotyön erityiskysymykset -kurssit ja koen niiden antaneen hyvän alustan tämän kurssin suorittamiseen. Oli virkistävää ja opettavaista suorittaa opiskelu blogin muodossa, sillä siinä saa aivan eri tavalla itse vastuuta oppimisesta kuin pelkkään tenttiin lukemalla. Blogista jää myöskin kivasti konkreettinen muisto opinnoista ja lähde johon voi palata myöhemmässäkin elämässä.

Muutama aihe tuli itselleni todella lähelle, kuten itsetuhoisuus, päihdeongelmat ja masennus. Lähipiirissäni on käyty edellä mainittujen kanssa paljon kamppailua. Tavallaan on hyvä, että löytyy omia kokemuksia aiheisiin liittyen ja osaa analysoida menneisyydessä tapahtuneita asioita aivan eri näkökulmasta nyt kun löytyy tutkittuja tietoja perustelemaan vaikkapa ihmisten tietynlaista käytöstä eri sairauksissa ja ongelmissa. Koen saaneeni kurssista myös työkaluja ammatilliseen kasvuun sekä työelämässä ja harjoittelussa tarvittavaa rohkeutta ottaa mielenterveys- sekä päihdeongelmia puheeksi.

Realistisesti ajateltuna voisin kuvitella potilaan kohtaamisen olevan hyvällä mallilla, mutta psykiatrisen hoitotyön syvällisempään toteuttamiseen ei yhdestä kurssista saa tarvittavia taitoja. Ne tulevat vasta kokemuksen ja lisäkoulutuksen myötä.

Tunnen, että olen oppinut paremmin kun olen pelkän lukemisen lisäksi itse saanut itse kirjoittaa "esittelyitä" käsittelemistämme aiheista. Tuntuu myös palkitsevalta saada kirjoituksistamme palautetta ja huomata itse miten olemme Samin kanssa onnistuneet luomaan fiksua ja pohtivaa tekstiä. Kaiken kaikkiaan olen ylpeä aikaansaannoksestamme ja tekemästämme työstä. Kaikki tehtiin yhteistyössä ja sovitusti, vaikka aina ei löytynyt kirjoittamiseen motivaatiota tai aikaa.