Psykoosisairaudet

Psykoosi tarkoittaa vakavaa todellisuudentajun häiriintymistä, joka yleisimmin ilmenee harhaluuloina tai aistiharhoina (Psykoosit, 2016).  Psykoosissa henkilön todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa, mikä on todellista ja mikä taas harhaa. Psykoosissa olevan ajatus- ja havainnointikyky on vääristynyt ja psykoosille tyypillisiä oireita ovat erilaiset harha-aistimukset (hallusinaatiot) ja harhaluulot (deluusio), suhteuttamisharhaluulot ja merkityselämykset (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Kanerva – Seuri – Shubert 2010: 187, Terveyskirjasto, 2016). 

 

Mitä ovat psykoosisairaudet? 

Psykoottisia sairauksia on olemassa kestoltaan ohimeneviä sekä elinikäisiä. Vaikein tällaisista sairauksista on skitsofrenia, johon kiinnitämme tässä blogissamme enemmän huomiota. Muita psykoosisairauksia ovat muun muassa harhaluuloisuushäiriö, lyhytkestoinen psykoosi ja skitsoaffektiivinen häiriö.  Psykoottisia oireita tiedetään esiintyvän kuitenkin myös esimerkiksi dementiassa, vaikeassa masennuksessa, maniassa sekä päihteiden käytön yhteydessä. Moniin psykoosisairauksiin liittyy kognitiivisten (tiedollisten) toimintojen muutoksia, kuten tarkkaavaisuuteen, muistiin ja toimintaan liittyviä vaikeuksia. (Huttunen,2004: 47, Huttunen, 2016). 

Skitsofrenia on monimuotoinen tauti, jonka alalajityypit oireilevat eri tavoin. On olemassa positiivisoireista (tuottelias, kehottavat tai käskevät harhaäänet) sekä negatiivisoireista (hiljainen sammuminen; tunne-elämän latistuminen ja puheen köyhtyminen).  

Positiivisilla oireilla tarkoitetaan oireita, jotka vaikuttavat normaaliin psyykkiseen toimintaan. Näitä ovat muun muassa harhaluulot, aistiharhat, puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus. Negatiiviset oireet köyhdyttävät normaalia psyykkistä toimintaa. Negatiivisia oireita ovat puheen köyhtyminen, tahdottomuus, tunne-elämän latistuminen, anhedonia, eli mielihyvän tuntemisen puuttuminen, sekä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmat (Skitsofreniainfo). Skitsofrenia on pitkäaikainen, usein elinikäinen sairaus. Skitsofrenia on jaettu eri alatyyppeihin, joita ovat muun muassa paranoidinen, hebefreeninen, ja erilaistumaton skitsofrenia. Paranoidiselle skitsofrenialla tyypillistä ovat epäluuloisuus, kuuloharhat, pelokkuus ja arvaamattomuus. Hebefreenisessä skitsofreniassa sairastuneen henkilön tunne-elämän muutokset ovat huomattavia, harhaluulot ja harha-aistimukset häilyviä ja epäyhtenäisiä, käytös vastuutonta ja odottamatonta sekä käyttäytyminen on yleensä kaavamaista.  (Skitsofrenian diagnostiset kriteerit, 2013). 

Mikä altistaa psykoosille/skitsofrenialle? 

Miehillä puhkeaa skitsofrenia aiemmin kuin naisilla (käypä hoito). Puhkeaa sisäisen tai ulkoisen stressin aiheuttamana. Alttius perinnöllistä tai varhaisen kehityksen aikana syntynyttä tai molempia. Suuri riski psykoosiin on ihmisillä, joilla 1) on ilman hoitoa ohimeneviä korkeintaan viikon kestäviä psykoottisia oireita, 2) geneettinen riski ja psyykkisiä oireita sekä merkittävä toimintakyvyn heikkeneminen tai 3) psykoottistyyppisiä oireita, esim. Illuusiot, oudot uskomukset, vainoharhaa, outoa käyttäytymistä, havaintovirheitä. Viimeksi mainittujen oireiden pitää olla kestänyt vähintään viikon ollen luonteeltaan usein toistuvia ja selvästi normaalikäytöksestä poikkeavia. Jos jokin edellä mainitusta kolmesta kohdasta täyttyy, on hyvä aloittaa ehkäisevä psykoosilääkitys (risperidoni, olantsapiini, ketiapiini, tsiprasidoni). Jos nuorella ihmisellä oireet ovat lähinnä ahdistusta, lääkityksenä voidaan käyttää bentsodiatsepiineja tai niiden sekä uuden polven antipsykootin (risperidoni, olantsapiini, ketiapiini, tsiprasidoni, aripipratsoli) yhdistelmää. (Noppari, ym. 2007, Huttunen, 2004: 47.)  

Miten skitsofrenia ja psykoosi oireilevat? 

Psykoosia sairastava ihminen ei erota todellisuutta ja omia aistihavaintojaan toisistaan. Hän saattaa esimerkiksi luulla päänsä sisäisiä kehotuksia todellisiksi ääniksi ympäristöstään. Sairaus estää ihmistä toimimasta ohjeiden tai tahtonsa mukaisesti, mutta ihminen silti ymmärtää puhetta. Sairastuneen ihmisen eläessään "omassa todellisuudessaan" saattaa hänen käyttäytymisensä ja pukeutumisensa olla realiteeteissa elävien ihmisten näkökulmasta omituista. (Noppari, ym. 2007. 85) Psykoottiset aistiharhat ja kokemukset voivat olla niin pelottavia, että niitä kokeva ihminen saattaa eristäytyä ja olla hyvinkin pelokas. Myös kyky ilmaista omia tuntemuksiaan voi heiketä. (Huttunen, 2004. 47.) 

Ennen psykoosijaksoa ihminen saattaa olla ärsyyntynyt, masentunut, kärsiä univaikeuksista ja ruokahalun muutoksista ja hänen suhtautumisensa minuuteen ja ympäristöön voivat muuttua. Tätä kutsutaan psykoosin esivaiheeksi.  Esivaihe kestää yleensä aika kauan ja vasta sen jälkeen alkaa esiintymään vakavia ja pysyviä positiivisia oireita. Vakavien ja pysyvien oireiden täytyy kestää tietty määrä, jotta diagnoosi voidaan tehdä. 

Esivaiheen jälkeen tulee ensimmäinen psykoosijakso. Tässä vaiheessa hoitotyöllä on suuri merkitys, sillä tarpeeksi aikaisella ja oikein toteutetulla interventiolla voidaan huomattavasti paremmin saavuttaa myönteisiä hoitotuloksia potilaan ollessa hoitomyönteinen. (Gleeson, ym. 2005. 23-24)

Ohessa video youtubesta joka havainnollistaa skitsofrenian positiivisia oireita ääniharhojen muodossa. 

https://www.youtube.com/watch?v=Pr8IyNGAqlw  

Psykoottisen potilaan hoitotyö ja vuorovaikutus 

Tärkeää on hoitaa potilasta yksilöllisesti ja oireenmukaisesti. 

Monille psykoottisille tiloille, kuten skitsofrenialle on tyypillistä, että oireista kärsivä ei tunne itseään ollenkaan sairaaksi tai saattaa jättää hakeutumatta hoitoon pelon tai häpeän vuoksi.  Jos henkilö joka kärsii oireista, on vaarallinen itselleen, muille tai ympäristölleen, voidaan hänet toimittaa tahdonvastaisesti hoitoon, mikäli hän ei itse sinne hakeudu. (Huttunen, 2016) 

Hoidon ja kuntoutuksen tavoitteena on poistaa oireet tai ainakin lievittää niitä, estää uudet psykoosijaksot tai vähentää niiden määrää ja vaikeutta sekä kohentaa potilaan psykososiaalista toimintakykyä ja elämänlaatua (Skitsofrenia, 2015). 

Psykoottisen potilaan hoito toteutetaan pääosin avohoidossa. Tärkeää on saada läheiset heti mukaan hoidon alkuvaiheessa. Avohoitoa voidaan toteuttaa kotikäynneillä tai psykiatrian poliklinikalla. Akuutissa psykoosissa potilas tarvitsee jopa päivittäisiä käyntejä ja voinnin tasoittuessa niitä voidaan harventaa.  

Psykoosipotilaan hoidossa tärkeää on luottamuksen saaminen heti alkuun, ja hoitajan on oltava empaattinen aktiivinen, jämäkkä ja rauhallinen. Tärkeää on luoda toivoa tulevaan niin potilaalle kuin potilaan läheisillekin, joille sairaus voi olla hyvinkin vaikea asia. Hoitajan tulee olla läsnä ja kuunnella potilasta sekä ymmärtää häntä koska potilaalle harhat ovat totisinta totta, muttei kuitenkaan saa ruokkia potilaan harhakuvitelmia. Hoitajan on tehtävä itsensä luotettavaksi potilaalle, koska harhat saattavat sanoa potilaalle, että hoitajat yrittävät pelkästään vahingoittaa. (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Kanerva – Seuri – Shubert 2013:196).  

Kuntouttavat hoitomuodot tukevat psykoosiin ja skitsofreniaan sairastuneita. Kuntouttavia palveluita ovat mm. asumispalvelut, päivätoiminta, kuntoutuskurssit ja vertaisryhmät. Kuntoutuksessa harjoitellaan unohdettuja tai sairauden alle peittyneitä taitoja, joita herätellään/ harjoitellaan uudelleen. Kuntoutuksen tavoitteena on voimaannuttaa potilasta, niin että hän pystyy mahdollisimman paljon vastaamaan omasta elämästään. (Kuhanen yms. 2010: 190-191, Hyvärinen, 2017.) 

 Psykoosin akuutti vaihe kestää yleensä useita viikkoja, mutta vaihtelee yksilöllisesti. Akuuttivaiheen hoidossa potilaan motivointi ja hoitoon sitouttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Kaikkein tärkeintä on saada apua oireisiin. Tärkeää on luoda ja vahvistaa turvallista ja todellista ympäristöä.  

Psykoosin tasaantumisvaihe voi yksilöllisesti kestää useita kuukausia. Tässä vaiheessa yleensä oireet alkavat lieventyä ja aletaan hoitamaan toissijaisia oireita, kuten masennusta, ahdistusta sekä mahdollisia päihdeongelmia. 

Toipumisvaiheen aikana jatketaan ongelmien työstämistä ja pyritään ehkäisemään uusia psykooseja. Tässä vaiheessa on potilas alkaa voimaantumaan ja kokemaan, että sairaus on hallinnassa ja osaa käyttää sen hallintaan hoidon aikana saatuja työkaluja (Kuhanen yms. 2013: 196- 198). 

Pohdinta 

Psykoosisairauksiin perehtyessämme näkökulmamme kyseisiin sairauksiin liittyen avartuivat. Hoitotyötä tehdessämme emme ole juurikaan psykoottisiin ihmisiin törmänneet, joten emme pääse vielä peilaamaan oppimaamme käytännön kokemuksiin. Tulevia mahdollisia kohtaamisia varten olemme saaneet aiheen käsittelystä kuitenkin hyvän pohjan. Olemme oppineet, että psykoosisairautta sairastava ihminen on erittäin tärkeää nähdä yksilönä ja ottaa huomioon hänen yksilölliset tarpeensa. Hoitajan täytyy olla potilaalle tukena ja turvana, koska psykoosin aiheuttamat harhat voivat olla todella pelottavia. Täytyy osata olla läsnä ja rakentaa luottamus, sekä edustaa potilaalle realiteetteja. 

Ammatillista kasvua on tapahtunut siten, että ainakin tietyt ennakkoluulot psykoosisairauksia kohtaan ovat hälvenneet. Tutkittuihin tietoihin perehdyttyämme tiedämme psykoosin oireita sekä esioireita ja osaamme täten kiinnittää huomiota psykoosiin viittaavaan käytökseen. Olemme saaneet työkaluja psykoosipotilaan kohtaamiseen ja hoitoon ohjaamiseen ja tiedämmepä psykoosisairauksien lääkehoidostakin enemmän kuin aikaisemmin. 

 

Suosittelemme myös tutustumaan haavoittuvuus- stressimalliin. Video tukee ymmärrystä psykoosiin ja skitsofreniaan sairastumisesta: https://www.youtube.com/watch?v=p_GA0yOI-A4 

Lähteet: 

Huttunen, Matti. 2016. Psykoosi. Terveyskirjasto. Duodecim. Verkkodokumentti.  

<http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00411>. Luettu 30.8.2017. 

Hyvärinen, Kari. 2017. Opetusdiat. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla. 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro Oy. 

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla. 2013. Mielenterveyshoitotyö. Sanoma Pro Oy, Helsinki. 

Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ICD-10-tautiluokituksen mukaan. Käypä hoito. Duodecim. Verkkodokumentti. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix00191>. Luettu 30.8.2017 

Noppari, Eija – Kiiltomäki, Aliisa – Pesonen, Arja. 2007. Mielenterveystyö perusterveydenhuollossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 

Huttunen, Matti. 2004. Lääkkeet mielen hoidossa. Duodecim, Tampere.

 Gleeson, John F. M. –McGorry, Patrick D. 2005. Varhaisen psykoosin psykoterapeuttinen hoito. Edita, helsinki.

Psykoosit. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkodokumentti. 

<https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/psykoosit>. Luettu 29.8.2017. 

Skitsofrenia. Käypä hoito, 2015. Duodecim. Verkkodokumentti.  

<http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=817EB6E492FCA809C3FC5FD665E03B73?id=hoi35050#NaN>. Luettu 2.9.2017. 

Skitsofrenian oireet moninaisia ja yksilöllisiä. Skitsofreniainfo. Verkkojulkaisu. <http://www.skitsofreniainfo.fi/oireet/Skitsofrenian_oireet_moninaisia_ja_yksilollisia> Luettu 30.8.2017.